The many faces of a pharaoh hound - otetaanpa nättejä pääkuvia!
Valokuvaaminen on kiva harrastus ja mikäpä sen hauskempaa kuin kuvata koiria. Omat koirat joutuvat usein uhreiksi kun kuvaus inspiraatio iskee ja niin kävi tälläkin kertaa. Ajatuksena oli ottaa hienoja ja tyylikkäitä pääkuvia koirista, sillä faaraokoiralla on mielestäni yksi luomakunnan kauneimmistä kasvoista.
Merilin ei ollut kanssani samaa mieltä siitä mikä on hieno poseeraus pääkuvaa varten. Hetken turhaan yritettyäni saada nuorta neitiä poseeraamaan haluamallani tavalla, luovutin - noh, otetaan sitten hammaskalusto- ja crazy dog kuvia tyylikkäiden pääkuvien sijaan :) Ja sehän sopi Merilinille paremmin kuin hyvin, sillä hammaskaluston esittely leveällä faaraokoirahymyllä on Merilinin spesialiteetti. Neppari ei halunnut osallistua tähän hulluuteen lainkaan, hän kävi kauniisti istumassa kameran edessä pari kertaa ja poistui arvokkaasti päiväunille.
Yritin saada Merilinistä virtaa pois leikittämällä neitokaista takapihalla lelun kanssa, huonoin tuloksin. Villiintyi vain kahta kauheammin, kun sai rallattaa lelun kanssa ensin pihalla. Neiti paineli sen verran lujaa lelun kanssa ettei kamera pysynyt perässä. Kuvien epätarkkuuteen saattaa kyllä löytyä syy kameran takaakin, sillä nopealiikkeisen kohteen kuvaaminen ei ole minun vahvuuksiani. Jotenkin en vain löydä oikeita asetuksia kameraan, että saisin vangittua hetkeksi tarkkarajaisena nopealiikkeisen koiran. Harjoiteltavaa riittää siis ja Merilin on kyllä aivan loistava harjoittelukohde liikkuvan mallin kuvaamiseen. Nimenomaan n o p e a s t i liikkuvan mallin kuvaamiseen.
Sohvalle päästyään ei Merilinistä irronnut yhtään naamaperuslukemilla olevaa kuvaa - joten mun oli yksinkertaisesti pakko luopua ja muuttaa kuvauksien tavoite:) Hammaskuvat onnistuivatkin sitten paremmin kuin hyvin ja malli itse oli oikein tyytyväinen päivän kuvauksiin. Takapihalla riehuminen taisi vapauttaa Merilinin sisäisen pellen, sillä oikeasti aina kun käänsin kameran kohti Meriliniä alkoi käsittämätön ilveily kameralle öö-öö-ö äänien kera. Nauroin ja kuvasin minkä ehdin samalla toivoen, ettei tästä tule Merilinille tapaa. Olisi kovin mielenkiintoista, kun Merlis aina kameran nähdessään alkaisi irvistellä ja pelleillä mitä erikoisimmin tavoin :)
Harjoittelu kameran kanssa jatkuu ja luulenpa, että koirat ehtii jo kyllästyäkin kuvauskohteena olemiseen ennenkuin olen oppinut kuvaamaan liikkuvaa kohdetta. Saattaapa olla, että opettelevat liikkumaan niin nopeasti etten ehdi kameraa laukaistakaan kun ovat jo hävinneet horisonttiin:)
Heidi Ollila 2021