Showtime - kesä 2020, Neppari & Merilin show
Kesä 2020 showtime jäi koronan vuoksi hieman tyngäksi, mutta silti onistuttiin tekemään muutama tapahtumarikas ja kiva reissu eri puolilla Suomea. Merilin sai tehtyä debyyttinsä pentuluokissa sekä rodun päänäyttelyssä Helsingissä Vinttikoiraliiton erkkarissa.
Helpointa on aloittaa ihan alusta, joten palataan ensin vuoden alkuun. Showtime starttasi tammikuussa kun reissasimme Nepparin kanssa Turkuun. Edellisestä reissusta Turun messukeskukseen oli vierähtänyt yli 10 vuotta ja täytyy sanoa, että Turkuun on hiton pitkä matka. Annika oli tälläkin kertaa ratin takana, kun kahden naisen ja kahden koiran voimin lähdimme tammikuun pimeänä iltana matkaan kohti Turkua. Rantatie on niin mutkikas ja hidas, että puhallututtaa aina lähteä puskemaan kohti etelää sitä kautta ja Annika on kyllä kuskien kuski, sillä perille päästiin talvikelissä ja säkkipimeää iltaa tuntitolkulla tuijottaen. Minähän suurista lupauksistani huolimatta nukahdin kun oli ajettu tyyliin 2 kilsaa ja heräsin Jyväskylässä kyselemään joko nyt syödään? Turun reissu onnistui paremmin kuin hyvin, sillä Neppari täräytti itsensä sijalle paras narttu 2 ja oli rotunsa paras veteraani Simon Tien Hansenin arvostelemana. Ei siitä sen enempää - siirrytään kertomaan kesän retkistä...
Wroom - wroom, E4 & engine mallfunction välillä Oulu-Helsinki. Vinttikoira-kansa vaeltaa.
Seuraavan kerran kehässä oltiinkin sitten elokuussa ja suuntana Tuomarinkartanon vinttikoirakeskus, Helsinki. Tämä retki olikin vähän jännempi retki ja mutkia oli matkassa ennenkuin ryhmärämä pääsi Helsinkiin. Reissuun pohjoisesta lähti 3 urheaa naista ja 6 faaraokoiraa sekä 2 italianvinttikoiraa pakettiauto-asuntovaunu kombolla. Jyväskylän kohdalla tehtiin sitten vähän pidempi pitstop, sillä vetoauton turbo uupui ja matkanteko päättyi E4:sen laitaan muutamaksi tunniksi. Hetken asiaa tuumailtuamme todettiin, että periksi ei anneta vaan matka jatkuu kohti Helsinkiä tavalla tai toisella.
Hinausautolla matka jatkui ensin jyväskyläläisen kauppakeskuksen parkkipaikalle missä urheat reissaajat pistivät leirin pystyyn ja odottivat pelastavaa ritaria, joka ajoi toisen vetoauton paikalle Oulusta. Ritarina toimi Hannan mies, joka kyllä ansaitsee ritarimerkin tästä avunannosta! Klo 22:00 matka jatkui kun vaunun edessä oli jälleen pelittävä vetoauto ja nokka kohti Helsinkiä. Pitstop mukaan lukien Oulu-Helsinki väliä puskettiin yhteensä 17 tuntia! Mieti, 17 tuntia:)! Perille saavuttiin puoli kolmen aikaan yöllä, auto ja vaunu parkkiin säkkipimeässä ja unta ruhtinaalliset 5 tuntia kunnes mentiin taas:) Melkoista rockenrollia tämä koirahomma kuulkaas ihmiset, ajattelin kun puoli 8 maissa kävelin Helsingin aamussa silmät sikkuralla koiria pissattamassa. Että voi ihmistä väsyttääkin. Faaraokoira Nepparia ja Meriliniä ei väsyttänyt yhtään, vaan he painoivat kaasupohjassa pitkin pitäjää ja hihnanpää puoliunessa painona perässä. Voi hyvää päivää mitähän tästä vielä tulee, kävi mielessä aamun aikaisina tunteina:)
Merilinille tämä retki oli ensimmäinen pidempi näyttelyreissu ja debyyttiesiintyminen vinttikoirakansan edessä. Olisihan se pitänyt arvata, että menninkäisprinsessa- sirkuskoira keksii jotain omiaan debyyttiesiintymiseensä - se mitä hän keksi sitten ei käynyt mulla mielen vieressäkään. Haavi auki jäin tollottamaan ja nauramaan pikkuneidin omia kuvioita kehässä. On se tapaus, tämä tyttö! Ei voi kuin rrrakastaa hurrjasti tuollaista sirkustelijaa <3. Tästähän saatiin sitten todistusaineistoakin ja video Merilinin debyytistä alla kera hänen tavaramerkkinsä, the temppujen temppu:
Reisjärven Best in show 2 retki ja kadonneet autonavaimet
Seuraava reissu tehtiin muutaman viikon päästä Reisjärvelle. Näissä näyttelyhommissa on kivaa sekin, että tulee käytyä paikoissa joissa ei välttämättä muuten tulisi käytyä. Reisjärvi oli ihan uusi tuttavuus mulle ja aamutuimaan lähdetiin minä, Neppari ja Merilin porhaltamaan kohti Reisjärven ravirataa pentunäyttelyyn. Merilin nappasi täältä hitokseen hienosti rop-voiton ja hilputteli päivän päätteeksi ryhmävoittoon ja sijalle Best in show 2 pentu - tunnelmat olivat siis korkealla kun pakkasin autoa kotimatkaa varten. Pikku ruttu piti tässäkin reissussa olla, sillä siinä autoa pakatessani tiputin autonavaimet jonnekin päin ravirataa ja järkyttyneenä tuumasin, että tilannehan on tyyliä patti. Kyynel tuli silmäkulmaan kun avaimia ei löytynyt ja ehdin jo pohtia miten saisin vara-avaimet Oulusta kätevästi tänne 160 kilsan päähän..
Onneksi paikalla oli minun lisäkseni vielä näyttelyn järjestäjäporukkaa ja heidän avustuksellaan ne hemmetin autonavaimet löytyivät kun neljän ihmisen voimin haravoitiin ravirataa! Onni on avuliaat ihmiset <3 ja näillä meidän reissuilla niitä on sattunut aina kohdalle. Kiitos universumille siitä!
Sinä ja minä kaatosateessa, sinä ja minä Ristiinassa...
Tämän vuoden viimeinen näyttelyreissu tehtiin Ristiinaan, jossa en ollut ikinä ennen käynyt. Ristiina sijaitsee Mikkelin kyljessä ja Oulusta sinne tulee ajokilometrejä n.500 km. Reissukumppaneina oli tällä retkellä Annika & husky Talvimyrskyn Moonlight Magic, Milla. Annika ajoi koko menomatkan minun nukkuessa onnellisena ja kovin tyytyväisenä elämääni. Kehässä piipahdettiin ah, niin ihanassa kaatosateessa ja kun kehähommelit oli ohi suunnattiin Ristiinan halpahalliin ostamaan kuivia vaatteita:) Halpahallin vaatetarjonnasta löytyi kuin löytyikin kaikkia miellyttävät ja ennenkaikkea kuivat vaatteet ja seuraava suuntima oli Mikkelin Hesburger, että saadaan verensokerit ylös. Tiedossa oli nimittäin muutaman tunnin rattoisa loppukilpailujen odottelu autossa, sillä vesisateessa seisoskelu ei innostanut kumpaakaan:)
Neppari kuittasi tästä näyttelystä itselleen rotuvoiton ja ropveteraani voiton, Merilin loikki rotunsa parhaaksi pennuksi. Kirjaimellisesti loikki, sillä lätäköistä läpi juokseminen ei vain ole hänen juttunsa - niiden yli liidetään komeasti loikaten! Neppari veteraani jaksoi edustaa rotuaan hienosti loppukilpailuissa ja alla video veteraanien finaaleista jossa Neppari painelee kuin nuori neiti. Hihnanpää alias allekirjoittanut ei ihan niin lentävällä askeleella, mutta mukana menossa kuitenkin
Hienoja reissuja tehtiin siis tänäkin vuonna - kiitos Hanna & Pia Helsingin retkestä ja Annikalle Ristiinan retkestä! Uudet retket odottaa vuonna 2021 - sitä ennen suuntaamme farkkuneitojen kanssa metsiin ja syksyn tuuliin. Hyvää syksyä ihmiset, nautitaan luonnosta, sen ruskasta ja syksyn tuulista!
© Heidi Ollila