Minä ja Merilin matka Moletaihin
Moletai on kaupunki Liettuassa lähellä Vilnaa ja reissu Liettuaan alkoi siintää mielessä maaliskuun aurinkoisina päivinä tutkiessani näyttelyreissumahdollisuuksia ulkomaille kesän alussa. Kolme kansainvälistä näyttelyä Liettuassa ja yksi näyttelyistä olisi Balttian voittaja näyttely, hmm tämähän kuulostaa hyvältä, mietin. Bussimatkalla reissaaminen olisi Merilinille uutta, mutta hyvänä reissaajana tuskin se aiheuttaisi mitään ongelmia ja minulla olisi sopivasti kesälomakin näyttelyiden aikaan...niinpä reissupaikka varattiin ja Moletain matka konkretisoitui 28.6.
Bussimatka alkoi Vaasasta, jonne ajelin Merilinin kanssa keskiviikkona 28.6. Bussi keräili matkustajia pitkin matkan vartta kyytiin, viimeiset matkustajat napattiin kyytiin satamasta Helsingistä ennen laivaan ajoa. Torstaipäivä oli matkustuspäivä bussin ajellessa läpi Viron ja Latvian kohti Liettuaa. Oli kiva istua kyydissä ja ihailla maisemia, ei tarvinnut huolehtia muusta kuin taukopaikoilla itsensä ja koiran ajoissa bussiin ja taas jatkettiin! Balttian maat ovat kyllä kaunista seutua - tasaista ja laakeaa, taivas tuntuu olevan suurempi kuin Suomessa:) Latviassa ja Liettuassa maisemaa hallitsi peltomaisemat ja valtavat sellaiset! Matka Oulusta Vilnaan kesti 28 tuntia - voin kertoa, että melkoinen istumistreeni oli se! Torstai-iltana koirien iltalenkki oli hieman suunniteltua pidempi, sillä jalkoja piti ojennella aavistus enemmän pitkän istumissession jälkeen:).
Perjantai 30.6.2023 - Showday 1 ja Vilnan keskustan vilinää
Perjantaina 30.6 oli ensimmäinen näyttelypäivä ja Merilinillä mahdollisuus ottaa serti, jolla valioituisi Liettuaan. Aamu valkeni hyvin lämpimänä ja aurinkoisena, lpt ennuste oli 26 astetta ja tämä myös toteutui! Näyttelypaikka oli vanha lentokenttä noin tunnin ajomatkan päässä Vilnasta. Kehät olivat nurmikolla laakealla kentällä, jossa ei auringolta suojaa ollut. Onneksi foliopeitto häkin päällä suojasi koiran ja itseni valelin aurinkovoiteella jo aamusta:) Merilin asteli kehään ennen puolta päivää ja tuomarina oli Vija Klucniece Latviasta. Arvostelu kehässä oli todella nopeaa ja myös hyvin kohteliasta, sillä ihan ensimmäisenä tuomari tervehti ja kiitti että olin tullut hänen kehäänsä. Arvostin kovasti tätä,sillä kohteliaisuus on katoava taito nykyajan kiireisten ihmisten arjessa.
Kirjallisia arvosteluja ei ollut, vaan tuomari kertoi muutamalla lauseella mielipiteensä koirasta katsottuaan koiran purennan, kokonaisuuden ja liikkeet. Tuomari aloitti kertomalla minulle mitä hän haluaisi olevan vähemmän Merilinissä - valkoinen merkki eturinnassa saisi olla pienempi ja valkoinen hännänpää olisi toivottavaa. Ilmeisesti minun ilmeeni oli kovin murheellinen, sillä tuomari totesi heti perään,että dont worry - she gets everything because she has so many other excellent qualities. Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisenä päivänä Merilinistä tuli Liettuan valio! Ryhmäkilpailuissa Merilin poimittiin kuuden parhaan joukkoon ja se oli todella hienoa, sillä ryhmä oli iso ja mukana paljon kauniita koiria.
Illalla saavuttuamme Vilnaan söimme illallisen ja lähdettiin huonekaverini Sannan ja koirien kanssa tutustumaan Vilnan keskustaan. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli vanha linnake, joka näkyi hotelliltamme horisontissa ja sinne suuntasimme lenkittämään koirat. Lenkistä muotoitui parin tunnin lenkki, sillä löysimme ihania puistoja, joita jäin kuvaamaan moneen otteeseen sekä upean aukion katedraaleineen, johon päätettiin tulla seuraavana iltana kuvaamaan. Vilnan keskusta on kaunis niin arkkitehtuuriltaan kuin kaupunkitiloiltaankin - kauniita puistoja ja viheralueita ja mikä hienointa kaupunkipuistojen puihin oli kiinnitetty linnunpönttöjä lintuja varten! Arvostan, totesin ja mietin miksi Suomessa ei ole keksitty tällaista. Kellon kiertyessä kohti puolta 11 oli pakko lähteä takaisin hotellille, sillä aamuherätys oli klo 05.00.
Showday 2 Baltic Winner & Vilnan tuomiokirkko & katedraaliaukio
Toinen näyttelypäivä oli onneksi hieman viileämpi kuin ensimmäinen ja lpt pysytteli 21 asteessa aamupäivän ajan. Lauantain näyttely oli balttian voittaja näyttely ja Merilinin tuomarina oli eestiläinen Jelena Kruus. Kehä oli ohi yhtä nopeasti kuin edellisenäkin päivänä ja tuomari mainitsi minulle excellent lausahduksen jälkeen, että Merilinin ehdoton etu hänen silmissään oli selkeä sukupuolileima sekä tyylikkyyden ja voimakkuuden tasapaino. Erityismaininnan sai myös Merilinin hännänkanto liikkeessä sekä koko, joka oli tuomarin mieleen. Merilin pokkasi siis toisena päivänä Balttian voittaja tittelin itselleen! Ihan superhienoa, tuumasin ja totesin, että kaikki mitä tällä reissulla tavoiteltiin oli nyt saatu:) Loppukilpailuja odotellessa Merilin otti kokoomakehän laidalla puolen tunnin päikkärit mikä oli ihailtava suoritus, sillä musiikki pauhasi ja koiria esittäjineen juoksi ympärillä nuoren neidin vedellessä kauneusunia tyynen rauhallisena <3. Ryhmäsijoituksia ei meille tullut lauantaina, tuomari otti jatkoon turkkirotuja ja thai ridgepackin. Merilin esiintyi kuitenkin todella hienosti ja olin hyvin ylpeä päivästä, joten bussissa istui tyytyväinen omistaja ja faaraokoira päivän päätteeksi.
Ilta menikin sitten Vilnan tuomiokirkon pylväikössä koiria kuvaten ja ihmisvilinää seuratessa kirkon yhteydessä olevalla aukiolla. Aukiolla kuvatessamme paikalle sattui vilnalainen pariskunta, joilla oli kaksi faaraokoiraa ja jäimme toviksi juttelemaan rodusta ja Vilnan kaupungista. Oli kiva yhteensattuma törmätä rodun harrastajiin ex tempore! Merilin otti kohtaamisen tilaisuutena esitellä hurmaustaitojaan ja esitteli pellehyppyjä, näyttelyasentoa ja minua vasten seisomista innokkaasti koko kohtaamisen ajan:) Merilin osallistui omalla tavallaan siis keskusteluun.
Showday 3 & matkustuspäivä kohti Suomea
Kolmantena näyttelypäivänä säätila muuttui kylmemmäksi ja vettä saatiinkin jo päivällä niskaamme. Luojan kiitos vesisade alkoi vasta Merilinin kehän jälkeen ja ehdimme käydä kehässä ennen sadetta. Merilin ei tykkää vesisateesta pätkääkään eikä todellakaan ole edukseen sateessa. Simon Rooney totesi kehässä Merilinin olevan erinomaisen arvoinen ja niin pokkasimme reissun kolmannen ison sertin kera cacibin. Sunnuntain tuomari kiinnitti erityistä huomioita Merilinin purentaan ja hampaisiin ja kiitteli että hampaat ovat niin hyvässä kunnossa kera täydellisen hampaiston ja purennan. Kaikki kolme tuomaria olivat erittäin ammattitaitoisia ja kiinnittivät juuri oikeisiin asioihin huomiota arvosteluissaan. Vitosryhmän loppukilpailuissa taivas repesi ja vettä tuli kaatamalla, joten Merilinin kohtalo oli sineitöity - läpijuoksu ja bussiin kuivattelemaan. Hatunnosto Merilinille, että lähti minun mukaan iisoon kehään suhteellisen reippaasti. Ensimmäiset vesipisarat kun tipahtivat Merilinin turkkiin saivat nimittäin faaraokoiran kiljumisen säestyksekseen, sen verran epämiellyttävä juttu on vesisade faaraokoira Merilinille:) Perässä väkisin vedettävä faaraokoira tai teutaroiva faaraokoira olisi myös voinut olla vaihtoehtona, mutta onnekseni Merilin päätti esiintyä parhaalla mahdollisella tavalla loppuun saakka sateesta huolimatta!
Voin suositella kaikille vierailua Liettuassa olipa se sitten näyttelymatka tai " tavallinen" lomamatka. Liettuassa on mahdollista saada Grand champion titteli tavallisen valionarvon lisäksi ja Merilinillä grand champion arvo on nyt yhden sertin päässä. Liettuaan on tultava vielä kerran ainakin, sillä myöskin se linnoitus jota lähdettiin perjantai-iltana tutkimaan jäi tutkimatta!
Sunnuntaina bussi starttasi suoraan näyttelystä kotimatkalle, mutta vasta Best in shown jälkeen. Meidän bussissamme oli nimittäin ryhmävoittaja ja tietysti odotimme, että Best on show kisa saadaan loppuun ennen kotimatkaa. Luonto näytti taas voimansa Best in shown aikana ja säätila muuttui lähes myrskyksi. Tuuli nappasi telttoja mukaansa ja tuomarit pitelivät tuomariteltasta kiinni ettei sekin lähde taivaan tuuliin kesken Best in shown!
Kotimatka Ouluun kesti 28 tuntia ja pitkän näyttelypäivän päätteeksi yli vuorokauden kestänyt matkustus vaati veronsa. Ajoin Vaasasta kotiin omalla autolla ja viimeiset 100 kilometriä olivat melko kovia kilometrejä ajaa :) Olin todellakin aivan loppu, kun kurvasin kotipihaan maanantai - iltana hieman ennen yhtätoista illalla. Uni tuli melkolailla heti kun oikaisin itseni. Reissu oli ihan super antoisa - sain uusia ystäviä, uusia maisemia ja Merilinille liettuan valionarvon sekä balttian voittaja tittelin. Liettua vei sydämeni ja tulen vierailemaan maassa uudestaan aivan varmasti. Uskomattoman hienoja maisemia ja Vilna on kaunis kaupunki, joka jäi vielä paljolti tutkimatta ajanpuutteen vuoksi. Tähän loppuun on vielä mainittava yksi seikka, johon kiinnitin huomiota Vilnan kaduilla; ihmiset olivat erittäin kohteliaita ja toiset ihmiset huomioon ottavia, suomalaisilla on paljon opettelemista käytöstavoissa totesin nöyränä. Ihmisten käyttäytymisessä oli suuri ero Suomen ja Liettuan välillä, liettualaisten käytöksen ollessa todella kohteliasta ja fiksua. Arvostan! Maailmantilanteeseen vilnalaiset ottivat myöskin rohkeasti kantaa; bussien etupaneelissa todettiin Vilna <3 Ukraina.