Koirametsien merkityksestä vinttikoiran omistajalle
Koirametsät ovat monelle vinttikoiran omistajalle todellinen pelastus, sillä vinttikoira on tehty juoksemaan vapaana. Parhaan juoksukokemuksen antaa luonnontilainen metsä, jossa maasto on monimuotoista ja metsä on tassuille hyvä pohja virittää vauhti maksimiin. Ulkoilu luonnonmaastossa on koiran hyvinvointia edistävä teko, jossa omistajakin saa annoksen hyvinvointia. Ouluun on noussut viime vuosina useampi koirametsä, joista olemme päässeet kokeilemaan kolmea.
Ulkoilu koiran kanssa on eri asia kuin lenkki. Oletko samaa mieltä? Ulkoilu pitää sisällään nuuskimista ja maaston omaehtoista tutkimista - koira saa tehdä niitä juttuja mikä parhaalta sillä hetkellä tuntuu. Lenkkeily on sitten eri asia. Lenkillä ei pääse toteuttamaan rodulle tyypillistä käyttäytymistä, tahdin määrää ihminen, ihmisen rakentamassa ympäristössä. Kaikkien koirien pitäisi päästä ulkoilemaan metsään säännöllisin väliajoin ja tässä kohtaa koirametsien arvo on korvaamaton koiranomistajille. Rodunomaista toimintaa ei korvaa pyörätiellä tai pururadalla tehty lenkki, ei koirapuistoilu eikä omalla pihalla ulkoilu. Molempia kuitenkin tarvitaan sekä lenkkeilyä että ulkoilua. Metsäympäristössä koira saa toteuttaa parhaiten itseään ja hyvinvoinnin edistäjänä metsäily on vertaansa vailla. Kiitos koirametsien, metsäily on mahdollista kaikille koiranomistajille!
Koirametsäkokemuksia
Ensimmäinen kokemus koirametsästä meidän kohdallamme on Haukiputaan Oulun koirametsästä, tarkemmin sanottuna koirametsä nro 1:stä. Ykkösmetsän metsätyyppi on kuivahkoa kangasta ja puusto on mäntyvaltaista - vaihdellen hoidetusta mäntymetsästä luonnontilaiseen kosteampaan metsään. Maastonvaihtelut luovat tähän koirametsään sen extran, jonka vuoksi juuri tämä koirametsä on muotoutunut meille eniten käytetyksi koirametsäksi. Palvelutaso on ihan super, sillä metsästä löytyy niin laavu kuin kuivakäymäläkin ihmisten käyttöön ja polttopuut on säilötty omaan vajaansa säältä suojaan.
Kooltaan Oulun koirametsä ykkönen on loistava vinttikoiria ajatellen, sillä lääniä riittää ( 4 ha) kahden faaraon ja salukin tempoa täyttä vauhtia. Metsään on muodostunut kivoja polkuja, joita pitkin vinttareiden on turvallista juosta. Tosin suurimman osan ajasta porukka juoksee ihan luonnontilassa olevalla metsänpohjalla ja se onkin sitä kaikkein parasta vastusta ja treeniä! Metsän pohja on tasainen ja riittävän kova faaraon ja salukin tassuille porhaltaa. Ainoa miinuspuoli ykkösmetsässä on sen sijainti moottoritien läheisyydessä, jolloin tien äänet kuuluvat koirametsään. Muutoin tämä koirametsä on ihan napakymppi ja saa meiltä täydet 10 pistettä.
Oulun koirametsä 2 on metsätyypiltään hieman erilainen kuin ykkönen, sillä alue on suurimmaksi osaksi tuoretta kangasta ja puusto on sekametsää ja kuusivaltaisempaa kuin ykkösmetsässä. Tässäkin metsässä on vessat sekä laavu ja polttopuut vajassa säältä suojattuna. Metsän pohja on kuitenkin kosteampi ja epätasaisempi kuin ykkösessä, joka on vinhaa vauhtia juokseville vinttareille hieman haasteellisempi alusta. Hitaammalla vauhdilla viipottavien rotujen omistajille kakkosmetsä on varmasti aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin ykkönenkin!'
Kolmas koirametsä, josta meillä on kokemusta on Kempeleen koirametsä. Kävimme kesällä -23 Merilinin ja Sagan kanssa testaamassa tämänkin koirametsän - ensin omalla laumalla,jotta tiedettiin onko metsä turvallinen salukin vauhdille, joka virittää myös faaraon maksimi nopeuteen. Mourungin koirametsä on näistä kolmesta mainituista vaihtoehdoista pohjaltaan kostein ja puusto oli monimuotoista vaihdellen pienestä koivuntaimesta isompiin mäntyihin. Alue on kooltaan 4 hehtaaria eli kokoa riittää täälläkin.
Koirametsässä mieli lepää ja koira nauttii koirana olemisesta. Koirametsäily on hyvinvointiteko sekä omistajalle että koiralle. Mieli rauhoittuu, samalla kun koira saa purkaa energiaa maaston tutkimiseen ja juoksemiseen.
Kempeleen koirametsän maastosta löytyy vastusta ehkä eniten, sillä alueella on pieni suontyyppinen aukio, joka antoi hyvää vastusta Merilinille juosta. Kunhan faaraon sai vain ensin menemään kosteikkoon:) Palvelutaso on tässäkin koirametsässä hyvä, laavu, valmiit polttopuut ja vessa on asiakkaiden käytettävissä. Merilin testasi myös laavulle kiipeilymahdollisuudet vierailullamme ja kiipesi laavun katolle kun oli tekemässä tulia. Lentoharjoitukset keskeytettiin kuitenkin sen siliän tien ja komento kävi: "alas sieltä!" hyvin tiukkaan äänensävyyn.
Kaiken kaikkiaan Oulussa koirametsien tarjonta on hyvä ja tarkoitus on käydä testaamassa myös lähikoirametsämme Sanginjoen maisemissa lähitulevaisuudessa. Suosittelemme lämmöllä koirametsiä kaikille koiran omistajille rotuun katsomatta! Mikäpä sen mukavampaa kuin viettää hetki luonnossa tulilla, samalla kun koirat juoksevat vapaana metsässä kuitenkin turvallisesti aitojen sisäpuolella. Niinpä kehoitammekin kaikkia: Menkää metsään!
