Aamulenkki Perämeren jäällä

Aamun lenkki suuntautui tänä aamuna Perämeren jäälle,jossa pilkkijät olivat jo sankoin joukoin paikalla aamu yhdeksän jälkeen. Merilinille jääretki oli ensimmäinen, Neppari on tottuneempi kulkija meren jäällä.  Merijää on Suomen luonnon erikoisuus, sillä joka talvi Suomen rantaviiva jäätyy - ellei ilmaston muutoksen myötä meillä ole pitkät nollakelit. Tänä vuonna pakkasia on riittänyt ja niin päästiin meren jäälle mekin ottamaan vähän tuulesta punakka väri naamalle:)

Merilin sai hihnanpäähän uuden taluttajan, Piken ottaessa pikku menninkäisen talutettavakseen. Pelattiin näin siis varman päälle ettei mun vastaleikattu oikea käsi olisi sökönä :) Neppari menee kuin ajatus talutusvyössä, mutta pikku-neidillä on ihmetyksen kohteita vielä niin paljon, että syöksähdykset suuntaan jos toiseenkin ovat leikattulle kädelleni liikaa vaikka talutusvyössä Merilin olisikin.

Pike & Merilin ja Minna & Elli jäällä

Meri on osa lapsuusmaisemaani ja erityisesti meren jäällä liikkuminen on suorastaan taivaallista minulle. Kaikki se avaruus ja tila ympärillä ja raikas tuuli kasvoilla! Tiesitkö muuten, että merijää on yksi Suomen luontotyypeistä? Jäällä liikkuvan kannattaa hieman tutustua jään lukutaitoihin ja naskalit on hyvä varuste olla mukana jos lähtee ulos ns. auratuilta reiteiltä. Toinen hyvä varuste mukaan jäälle on kaveri! Merijää on kantavuudeltaan heikompaa kuin suolattoman veden jää, sillä suola heikentää jäätä. Perämeri on kuitenkin lähes suolaton meri, sen pintaveden suolapitoisuus on vain 0,3 %. Perämereen laskee nimittäin useita jokia, joista kolme Suomen puolelta ( Torniojoki, Kemijoki ja Oulujoki) ja kaksi Ruotsin puolelta.

Merilin nautti silminnähden tilasta ja tuulesta - jos neiti olisi päässyt irti, se olisi varmaan painanut täpöä Hailuotoon saakka:) Pilkkijät saivat nauttia meidän ah, niin ihanan äänekkäästä seurastamme, sillä pitäähän sitä ääntäkin jonkun verran pitää kun aivan vallan jäälle lähdetty! Erityisen mukavaa aamulenkillä oli seura - Elli-koiruus, joka on hyväksynyt ystävikseen molemmat farkkuneidot  Kyllä porukassa on mukavinta, tuumattiin kaikki yhteen ääneen.

Puolentoista tunnin reippailun jälkeen olikin ihan huippua päästä kotiin takkatulen ääreen juomaan kahvit ja lämmittämään naamataulu, joka oli melko jähmeä ja tuulen punaiseksi värittämä! Farkkuneidot keskittyivät lenkin jälkeen tuhoamaan puruluita ja päikkärit taitaa olla seuraava ohjelmanumero tässä taloudessa. Oikein hyvä sunnuntain aloitus oli tämä!

Heidi Ollila 2021